Projektin ideointiprosessi
Projektimme on nyt esillä blogissa, jossa juuri vierailet. Ole hyvä ja nauti!
Toivottaa
TeknoJIIT
Post Scriptum: Tämä työ on vielä arvioimatta, julkaisemme arvosanan kun saamme sen käsiimme.
Projektimme on nyt esillä blogissa, jossa juuri vierailet. Ole hyvä ja nauti!
Toivottaa
TeknoJIIT
Post Scriptum: Tämä työ on vielä arvioimatta, julkaisemme arvosanan kun saamme sen käsiimme.
02.04.2009 klo 11:11 am
huhhuh, ei vielä osaa sanoa…Pitää tutustua kirjallistuuteen ja alkaa räppäämään
02.04.2009 klo 11:12 am
Voi kauhia. Näin on totta tosiaankin!
02.04.2009 klo 11:18 am
mennäämpä mukavaan paikkaan jutustelemaan mukavista asioista
09.04.2009 klo 10:27 am
Miten on, jos integroitte liikunnan ja jonkun muun aiheen?
Kirjallisuus mukaan!
Esimerkiksi historiasta/uskonnosta tai melkein mistä vaan saa mielekästä sisältöä liikunnallisiin juttuihin…
Aihevalinnan jälkeen dokumentointi opsiin ja suunnitelmaa kasamaan
Pirkko
14.04.2009 klo 3:27 pm
nonii
tätä pitää potkia liikkeelle
eli nyt saatii kirija ja vois alottaa shetin laatimisen
27.04.2009 klo 8:51 am
Hoi! Kävin tänään hakemassa ne kaksi kurssin kirjaa, joten jonkinlaista tietopohjaa/teoriaa on nyt mahollista alkaa muotoilemaan. Otetaampa ittiä jokkainen niskasta kiinni ja lyyän se aihe paperille niin saahaan tämä koko paketti muotoutumaan.
Jos ei se liikuntakasvatus sinällään aiheuttanut mitään ajatuksia, niin tehhäänkö sitte joku perinteinen ympäristö- ja luonnontieto -prokkis, jossa ois oppimisympäristönä vaikkapa luonnossa jotain juttuja. Sinnehän saa sitten vaikka läppäreitä yms. vietyä mukana niin saatais sitä teknologiajuttua siihen sisällytettyä.
Kommentteja nyt!
27.04.2009 klo 4:32 pm
Joo, jokkainen ittiä niskasta kiinni!
Kun päätätte aiheen, niin lähtekää työstämään hommaa eri suunnilta:
1) teoriasta, siis jokin keskeinen teemanne sopiva ajatus, jota erityisesti tuotte esiin toteutuksessa. Toinen kiva tapa lähteä teoriasta käytäntöön on Teknoviikon toteuttama idea.
2) käytännöstä – mitä tehdään ja ympäristöistä – missä tehdään
3) opsista
28.04.2009 klo 10:14 am
HojoHojo!
Työn aihe on selkiytymässä. Pidimme tänään meetingin Pedon kahviossa ja näin tämä prosessi lähtee siis selkiytymään!
Teemme projektisuunnittelun aiheesta Kansalaiskasvatus – retki luontoon erään nelosluokan kanssa.
Työssä tulemme yhdistämään oppiaineista liikuntaa sisältäen liikennekasvatuksen, ympäristö- ja luonnontietoa sekä fysiikka-kemiaa. Tässä vaiheessa käytännön suunnitelman runko on sellainen, että suuntaamme luokan kanssa polkupyörällä kevätretkelle luontoon, tarkemmin merenrantaan lintutornille. Tornilla on olemassa myös laavu, jossa osa päivän opetusaiheista tapahtuu.
Päivä sisältää viisi erilaista “rastia”, joissa oppilaat harjoittelevat yllämainituihin oppiaineisiin liittyviä taitoja ja tietoja. Rastin perässä suluissa oppiaine, johon tehtävä liittyy. Rastit ovat lintujen tunnistus lintutornilla (ympäristö- ja luonnontieto), tulen tekeminen luonnossa (fyke), halonhakkuu, metsätietokilpailu (ympäristö- ja luonnontieto) ja etäisyyksien ja luonnossa esiintyvien mittojen arviointi (esim. puun korkeus) sekä puiden ja metsässä esiintyvien luonnonkohteiden tunnistus (ympäristö-ja luonnontieto).
Liikuntakasvatus ja etenkin liikennekasvatus tulevat esille oppilaiden kanssa tapahtumapaikalle pyöräiltäessä. Liikennekasvatuksen sisältöjä lasten kanssa käsitellään ennen liikkeellelähtöä koulussa (esim. liikennesäännöt).
Seuraavana vaiheena työssä tulee olemaan yllämainittujen asioiden yhteys opetussuunnitelmaan ja sen jälkeen käytännön suunnitelmien tarkempi toteutus.
Todennäköisesti annamme luovuutemme kukkia nyt tulevan vapun yli ja palaamme tämän asian pariin jälleen maanantaina 4.5. ajatukset kirkkaina ja mielemme täynnä uutta intoa.
Laittakaapa vielä lisäyksiä jos unohdin jotain, mitä porukassa juttelimme!
Iiro
28.04.2009 klo 10:18 am
Loistavaa!
Ehkä vielä se ympäristökasvatuksellinen puoli pitäis ottaa jotenki huomioon. Se, miten se tapahtuis, en tiiä vielä. Sen ei välttämättä pitäis olla mikään rastikoulutus vaan ehkä enemmänki piilo-opetussuunnitelman omainen toteutustapa. Toteutus onki sitten hankalampi puoli, mutta ainakin teoriassa näin.
28.04.2009 klo 10:52 am
Jep, hyvä huomio!
Kehittely jatkukoon…
Iiro
28.04.2009 klo 12:45 pm
Joo, tuossa Iiron yhteenvedossa oli kyllä se olennainen mitä mietittiin Pedossa. Tosta on hyvä jatkaa. Mielestäni tälläistä proggista on kiva suunnitella koska sitä voi myös käyttää oikeassa elämässä. Eli emme suunnittele mitää suunnittelemisen ilosta.
06.05.2009 klo 6:06 am
Rupesin miettimään meidän tavoitteita. Jos ajatelleen tämän kansalaiskasvatuksen olevan se iso juttu, niin silloin tavoitteet ovat aika laajat. Toisten huomioon ottaminen, yhteistyökyky, sosiaalinen herkkyys jne. tulevat vahvasti esille tehtävärastien aikana. Eli tiivistettynä sosiaalinen toiminta on isossa roolissa.
Toisaalta myös käytännön yhteydet ovat vahvasti esillä, esimerkiksi puiden pilkkominen. Tässä yhteydessä pohja-ajatuksena voisi olla ongelmalähtöinen oppiminen. Tehtävärasti voisi olla seuraavanlainen:
Olette vaelluksessa, eksytte, eräkämppä ja kylmä. Mitä tehdä? =)
06.05.2009 klo 6:08 am
nonii
eli siis teoriapohjasta ja käytännön ilmiöistä
lapsethan tukevat toistensa oppimista jos käytetään scaffoldingia eli minimaalisen tuen periaatetta. toimitaan turvallisesti mutta silti tehokkaasti.
lapset voivat opettaa toisilleen osaamiaan asioita jolloin heidän oma tietonsa vahvistuu.mutta opettaja puuttuu “opetukseen” ainoastaan silloin jos prosessi ei enää etene. tällöin mielestäni noudatetaan minimaalisen tue periaatetta
06.05.2009 klo 6:11 am
liikennekasvatus on todennäköisesti sellainen alue jossa ei oppilaiden anneta “kokea” virheitä vaan opetus tapahtuu omalla esimerkillä pitämällä kypärää ja näyttämällä suuntamerkkiä ym
06.05.2009 klo 6:20 am
Tämän kurssin teoriapohjaa miettiessäni nousi Järvelä, S., Häkkinen, P., Lehtinen, E. toimittamasta teoksesta Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö nousi esiin Iiskalan ja Hurmeen artikkeli metakognitiosta teknologisissa oppimisympäristöissä.
Metakognition käsite, “ajattelun ajattelu”, on tärkeää tämänkaltaisessa projektissa, koska lasten kanssa luonnossa toimittaessa ei tietoja ja taitoja voida syöttää lapsille ulkoa päin, vaan heidän täytyy itse pystyä tämänkaltaisessa oppimisympäristössä kehittämään omaa ajatteluaan. Tässä yhteydessä voidaan myös ottaa esille ryhmän dynamiikka sekä opettajan toiminta ryhmän johtajana siten, ettei oppilaille anneta valmiita ratkaisuja ongelmissaan.
Metakongnitio on jaettu yllämainitussa teoksessa kahteen eri osa-alueeseen: metakognitiivinen tieto ja metakognitiivinen taito. Ne toimivat yhdessä osittain päällekkäin olematta erilisiä osa-alueita. Mielestäni projektissamme oppijat tarvitsevat metakognitiivista tietoa, eli oppijan tietoja esimerkiksi millainen oppija hän on ja missä hyvä/huono. Projektimme ryhmätilanteissa oppijoiden metakognitiivinen tieto auttaa ryhmää selviytymään tehtävistä tiedostamalla ryhmän jäsenien ennakkotiedot ja taidot.
06.05.2009 klo 6:25 am
pitäiskö teoria sitoa nyt rastikohtaisesti jotta saadaan selville mitä milläkin rastilla tapahtuu. siis teoriassa ja käytännössä?
06.05.2009 klo 6:27 am
Joo, se pitäisi miettiä seuraavaksi…
06.05.2009 klo 6:45 am
eli ensimmäiseksi on vuorossa liikennekasvatus
jotta oppilaat saadaan turvallisesti perille on suotavaa käyttää useita valvojia.
joskus se edellyttää erityisjärjestelyitä jotta kaikilla on koulupäivänä pyörät koulussa jota siirtyminen edellyttää. ohjeiden annossa on oltava huolellinen ja sääntöjä on valvottava.
jos luokassa on 20 oppilasta, pitää opettajia olla vähintään kolme jotta koko ryhmä on valvonnan alla koko ajan.
oppiminen tapahtuu siis pääosin esimerkistä oppimalla vaikka oppiminen ei sinänsä edellytä omaa ajattelua niin paljoa, ovat asiat pääosin kertausta.
liikennekasvatus tuo kuitenkin siirtovaikutuksen suoraan esimerkiksi autokouluun kun liikennesäännöt pätevät samoin aina.
oppilaat myös ymmärtävät jalankulkijoita ajaessaan autoa saatuaan omaa kokemusta jalan- ja pyörällä kulkijoista.
06.05.2009 klo 6:46 am
Toiseksi varsinaiseksi rastiksi mietimme lintujen tunnistusta lintutorinilla. 20 oppilaan luokka on jaettu 5 ryhmään eli 4 oppilasta per ryhmä. Oppilaat tietävät jo aiemmmilta luokilta paljon linnuista, ja nyt he voivat käyttää tietojaan käytännössä. Oppilaille on jaettu lohkoajatteluun perustuva moniste, johon he keräävät tunnistamien lintujen nimiä ja tunnusmerkkejä. Moniste on käyty läpi jo koulussa ympäristö-ja luonnontiedon tunnilla. Mukana ryhmällä on lintukirja ja kiikarit auttamassa tunnistamista.
Tavoitteena on, että oppilaat syventävät tietojaan linnuista, niiden tuntomerkeistä ja elinympäristöstä. (esim. vesilinnut vs. kahlaajat)
Rastin tärkein opetus on, että lapset ratkaisevat tehtävät yhdessä.
06.05.2009 klo 7:01 am
Tulipa mieleen sellainenkin pointti, että kansalaiskasvatukseen liittyen voisimme laittaa oppilaat vastuuseen omasta ryhmästään. Koska rasteja on 5 ja oppilaita 20, on ryhmissä 4 oppilasta. Jokaiselle rastille siis saataisiin oma “ryhmänjohtaja”, joka olisi vastuussa tehtävän suorittamisesta ja joutuisi samalla työskentelemään kevyessä vastuutehtävässä. Ryhmädynamiikan huolto ja johtotehtävässä yleensäkin toimiminen on oleellinen osa kansalaiskasvatusta nyky-yhteiskuntaa ajatellen.
Käytännössä tämä voisi tarkoittaa sitä, että rymissä olisi neljä koodinimeä oppilailla: Kettu, Susi, Hirvi ja Karhu. Jokaisessa rastissa olisi määritelty, kuka toimii milloinkin ryhmänjohtajana jne.
Tämä tukisi kokonaisuutena edelleen scaffoldingia ja ongelmalähtöistä oppimista. Ryhmädynamiikka saa myös tätä kautta erityistä huomiota, sillä roolien merkityksen ymmärtäminen on tällaisen tekemisen kautta helpompaa kuin luokkahuoneessa.
06.05.2009 klo 7:05 am
Jep, tuo on hyvä! Samalla opettaja voisi itse miettiä ryhmän statusten muotoutumista. (vrt. Tuulikki Tuomisen luennot Opettaja pedagogisena ajattelijana ja toimijana -kurssilla).
06.05.2009 klo 7:06 am
JEE
eli siis tässähän toteutuu laajenevan kehän periaate, mikä on mantsan tunneilta tuttu…
elisiis lapset tarkastelevat ympäristöään laajenevan kehän periaatteen mukaan jossa aluksi lähellä olevia asioita ja sitten laajempia kokonaisuuksia. neljännellä luokalla siis käydään jo lintutornilla asti aivan fyysisesti. sopii kehän laajuus ja luokka-aste
11.05.2009 klo 9:27 am
Täytyypä myöntää, ettei oikein enää tule oleellisimpia asioita lisää mieleen. Mite muut? Oisko se koonnin aika ja leiman lyönti siihen?
11.05.2009 klo 9:27 am
Metsätietokilpailun tavoitteena on, että oppilaat osaavat käyttää koulussa opittuja tietoja ja taitoja
ja soveltaa niitä arkikäytäntöön. Oppilaiden tehtävänä on tunnistaa puu- ja kasvilajeja, esimerkiksi oppilailta voi kysyä
mistä erottaa hieskoivun rauduskoivusta (Hieskoivun lehdet ovat pyöreämmät kuin rauduskoivun ja niissä on yksinkertainen sahalaita). jne.
Hyvänä rastina pitäisin puun korkeuden määrittelemistä.
http://www.oulu.fi/biologia/koululaisvierailut/opetusmateriaali/puututkimus_2.pdf
11.05.2009 klo 9:35 am
ja sitten oppilaat voivat piirtää hies- ja rauduskoivun lehtien kuvat jotta visuaalisesti sisäistää asiaa. osa oppilaista voisi selitää kavereilleen eron tiedon jäsennyksen varmistamiseksi auditiivisesti.
opettajaa tarvitaan tässäkohdin huomaamaan oppilaat jotka tarvitsevat vielä auditiivista tiedon käsittelyä.
11.05.2009 klo 9:28 am
tulen tekeminen luonnossa
todennäköisesti joillain lapsilla on kokemusta neljännellä luokalla puiden halkaisemisesta ja tulen tekemisestä.olemme painottaneet itseohjautuvuutta ja sitä kautta minimaalisen tuen periaatetta jolloin oppilaat saavat neuvoa toisilleen oikeita työtapoja. ryhmällä on yksi tavoite: saada nuotio aikaiseksi. suoritukseen kuuluu puiden hakkaaminen pienemmiksi ja puiden kasaaminen nuotioon oikein ilmankierron takaamiseksi.
mikä siis on tärkeää?
turvallisuus puiden pilkkomisessa on tärkeää. oikein kokoinen kirves ja oikean korkuinen pölli jossa puiden hakkaaminen tapahtuu.
jos puut ovat kuivia ja ja sytykkeitä saatavilla ei puukkoa tarvitse.
nuotiota varten puut kasataan ristikolle eikä ns. akuankka nuotiota jotta ilmankierto varmistuu.
rastilla korostetaan itse tekemsitä jotta jokainen pääsee asiaa kokeilemaan tarvittaessa sytytetään riittävästi nuotioita.
koska suurin osa oppilaista on kinesteettisiä oppijoita on tällainen oppiminen tehokkaampaa verrattuna luokassa kirjasta opiskeltuun notskin tekoon.
12.05.2009 klo 10:42 pm
VERTAISARVIOINTIA
Valitsemanne aihe on kiinnostava ja tuo esille niitä asioita, joihin ei nykypäivänä koulussa kiinnitetä tarpeeksi huomiota; kun käytännön tekemisen ja kokemisen merkitys oppimisen kannalta on monelle oppijalle kuitenkin erittäin suuri. Erityisesti tätä ”learning by doing” – ideaa tukee esille mm. siirtymissä (liikennekasvatukselliset seikat), nuotio-rastilla (kansalaiskasvatus, ympäristöoppi…) ja lintujen tunnistus – rastilla. Tässä teidän retkipäivä-ideassa tulee esiin myös monia loistavia oppiaineiden ja aihepiirien integrointimahdollisuuksia, joita olettekin osanneet hyvin hyödyntää. Rastityöskentelymalli sopii varmasti hyvin tällaiselle retkelle, mutta tulee myös muistaa tarvittavien valvojien ja rastien järjestäjien rekrytointi. Toki tämän typpiseen retkeen liittyen se ei liene vaikea tehtävä.
Erilaisten oppimistapojen ja tyylien huomiointi on myös huomioitu suunnitelmassanne. Aiemmin jo mainitsin tekemällä oppimisen. Tämän lisäksi ongelmalähtöisyys on mukana esimerkiksi tulen aikaansaamiseen johtavalla rastilla. Myös keskustelussanne esiin tuleva ”minimaalisen tuen periaate” toimii varmasti hyvin, joillakin retkipäivän osa-alueilla. Havainnointikykyyn liittyvät tehtävät ovat erittäin hyviä juurikin luonnossa liikuttaessa. Voisi vielä miettiä, olisiko mahdollista hommata vaikkapa digitaalikamera tai pari, jotta näitä havaintoja voisi myös tallentaa ja niihin voitaisiin palata vielä luokkatilassakin. Myös ”metsävisa” oli hyvä juttu.
Sitten voisi mainita jotain näistä muista asioista, joita olette huomioineet. Tällainen retki toimii varmasti hyvin sosiaalisten taitojen harjoitteluna ja ryhmähengen kohottajana. Näiden lisäksi juuri se seikka, että oppilaat jakavat itsellään olevaa tietoa toisilleen ja käyttävät luokassa opittua hyödyksi käytännön harjoitteissa. Metakognition käsite on myös nostettu oikeassa kohdassa esille. Tähän liittyen voisi mainita, että metakognition käsittelyn lisäksi viitteitä käytettyyn kirjallisuuteen ei liiemmin löydy. Tuo juttu ehkäpä pienoisena miinuksena.
Kokonaisuutena työstämänne idea on erittäin hyvä ja tämän tyyppiselle retkipäivälle varmasti olisi monessakin koulussa tilausta. Prosessin kulku teillä näkyy sujuneen hyvin ja olette todella hyvin hyödyntäneet blogin tarjoamaa keskusteluympäristöä työnne edetessä keskinäiseen ajatusten vaihtoon ja uusien ideoiden esille tuomiseen. Muutamasta muusta ryhmästä poiketen tämän tyyppinen työskentelymalli näyttää sopineen teille mainiosti, mikäli työn jäljestä tätä voi arvioida.
Terveisin: Arto Hietapelto ja Jari Romppainen (teknopojat)