Yhteenveto

Tämän prosessin synty on ollut kokonaisuutena melko vaiherikas. Positiivista on ollut huomata ryhmässämme poikkeuksellinen vastuunotto alun hankaluuksien jälkeen. Alussa olleiden niin sanottujen syttymisvaikeuksien jälkeen tämä projekti on rullannut läpi sellaisella tahdilla, että voimme jokainen olla tyytyväisiä tähän. Mielestäni tässä työssä näkyy hyvin selkeästi prosessin kehittyminen, ja meidän työssä sitä korostaa vielä se seikka, että alussa todella olimme vaikeassa tilanteessa neljän täysin tyhjän pään kanssa.

Prosessissa ryhmämme pääsi vahvoille asemille, kun kaikki meistä ovat kiinnostuneita luonnossaliikkujia ja saimme alkuajatuksen projektin aiheesta. Se ajatus hioutui matkan varrella ja nyt se on kokonaisuudessa nähtävillä tässä blogissa. Myös tämä niin sanottu maalaisjärki, jonka käytöstä meistä jokainen on varmasti yliopistolla kahden vuoden aikana paasannut , yhdistää tätä ryhmää tiiviimmäksi.  Maalaisjärki ja kansalaiskasvatus kuuluvat selkeästi yhteen peruskoulussamme ja tällä blogilla haluamme tuoda sitä esille. Minun mielestäni nämä asiat myös ovat selkeästi nähtävillä blogissa, jos tarinan vaiheet seuraa alusta aina tähän kirjoitukseen saakka.

Projekti itsessään on mielestämme täysin toteutuskelpoinen. Se toki edellyttää opettajalta tiettyjä sellaisia valmiuksia, joita kannattaa käydä itse harjoittelemassa omin voimin, ennen kuin ottaa metsän siimekseen mukaan 20 nelosluokkalaista. Tällä tarkoitan sitä, että opettajan täytyy  hallita kaikki rastit metsässä sillä tavalla, että niiden opastukseen, käyttöön ja valvontaan osallistuminen on helppoa ja opettaja pystyy samalla hahmottamaan ja huolehtimaan kaikista oppilaista. Projektin rastit ovat sen luontoisia, että varmasti jokaisesta nelosluokasta löytyy oppilaita, jotka selviävät rastista kuin rastista omin voimin ja hyvin tiedoin ja taidoin, mutta samalla kuitenkin sellaisia, ettei jokainen niitä voi suorittaa vasemmalla kädellä tuosta vaan. Joten mielestäni haasteet ja tavoitteet kohtaavat tällä rastiradalla mielekkäästi.

Minun mielestäni löysimme näin käytännönläheiseen ja luonnonläheiseen oppiaiheeseen vähintäänkin kohtuullisesti teoreettista perustaa. Sen väitteen voi varmasti allekirjoittaa, että meidän neljän ryhmämme ei ole tiedekuntamme vahviten kasvatustieteen teorioihin perehtynyt iskujoukko, mutta tässä työssä olemme pystyneet mielestäni käyttämään teoriapohjaa hyödyksi. Myös se, että teorian ulosanti projektissamme on kohtuullisella tasolla, on mielestäni suoritus ryhmällemme.

Opettajaksi kasvussa on mielestäni tärkeää se, että pystyy elämään niin sanotusti kaaoksen keskellä puuttumatta liikaa pieniin asioihin. Sitä kuitenkin se kenttäkoulun arki pitkälti on ja muutoksia ja kompromisseja saa olla tekemässä harva se päivä. Tämä prosessi on vienyt meitä eteenpäin ainakin tällä saralla opettajan opinnoissa. Itselläni heräsi mielenkiinto tällaisen prosessin toteuttamista kohtaan ja olenkin alustavasti miettinyt, että jos ensi syksynä pääsen tutuille kouluille Oulunsaloon sijaiseksi, niin toteutan tämän retken silloin. Ajatuksissani tiedän jo sen paikan ja ne mahdollisuudet, joten vain oikea aika ja luokka puuttuvat!

Tässä vaiheessa tahdon kiittää kaikkia ryhmämme jäseniä kovasta työstä ja hyvästä lopputuloksesta! Kiitokset myös Pirkolle pitkämielisyydestä projektin alkuvaiheen vaikeuksissa. Hyvää kesää 2009 toivottaa

TeknoJIIT